Miten maksuvalmiutta voi parantaa?
Maksuvalmius on yksi selkeimmistä yrityksen arvostukseen linkittyvistä tekijöistä. Se on yleensä myös ensimmäinen yritystoiminnan sidosryhmille näkyvä signaali yritystoiminnan tilasta ja mahdollisista ongelmista. Maksuvalmius jo sananakin tarkoittaa valmiutta sekä tarvetta ennakoida. Kysymys on yritystoiminnan jatkuvuuden kannalta elintärkeästä tasapainoilusta.
Helpoin ja nopein tapa yrityksen maksuvalmiuden parantamiseen on myyntisaamisten ja ostovelkojen maksuehtojen tasapainon muuttaminen omaa yritystoimintaa suosivaksi. Periaattena niin, että ostoveloille pyritään hankkimaan pitkä maksuehto ja myyntisaamisille puolestaan asetetaan lyhyt maksuehto. Maksuehtojen luoma tasapaino on yrityksen talouden kannalta merkittävä paitsi maksuvalmiuden, myös tehokkuuden näkökulmasta. Asia ei tietenkään ole näin yksiselitteinen, on nykypäivää etenkin pienten- ja keskisuurten yritysten osalta, että neuvotteluvoima oman ideaalitilanteen löytämiseksi ei riitä. Näissä tapauksissa laskusaatavan tai – saatavien myynti on hyvä keino tasapainottaa tilannetta. Toinen tapa maksuvalmiuden kohentamiseen lyhyellä aikajänteellä on tehostaa vaihto-omaisuuden eli varaston hallintaa. Kuten ehkä arvaatte, tämäkään asia ei kuitenkaan ole niin yksiselitteinen, koska esimerkiksi yritystoiminnan kasvu korreloi usein hyvin vahvasti vaihto-omaisuuden määrän kanssa, voimakas kasvu kun edellyttää usein isoa varastoa. Tämän takia kasvuyritykset käyttävätkin usein myyntisaamisten yritysrahoituspalveluita.
Kuten kaikissa yritystoiminnan kysymyksissä, myös maksuvalmiuden osalta on mahdotonta antaa yhtä oikeaa mallia tai tapaa toimia. Kysymys on yksittäisen yrityksen tekemistä valinnoista ja tavoitteista. Yritysten on kuitenkin hyvä tiedostaa, että on olemassa useita apukeinoja maksuvalmiuden ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi. Tarve maksuvalmiuden tasapainottamiseksi voi olla hetkellinen, mutta siihen reagoiminen ajoissa ja nopeasti voi pelastaa koko yritystoiminnan jatkuvuuden.
Tunnusluvut maksuvalmiuden mittaamiseen
Lähtökohtana yritystoiminnan maksuvalmiudessa on tasapainoilla taseen vastaavien ja vastattavien erien välillä, kiinnittää huomiota vaihto-omaisuuteen sitoutuneeseen pääomaan sekä tarkkailla ostovelkojen ja myyntisaamisten tasapainoa maksuehtojen näkökulmasta. Tunnetuimpia tunnuslukuja maksuvalmiuden analysoimiseksi sekä ongelmatilanteiden ennakoimiseksi ja havainnoimiseksi, ovat Current ratio sekä Quick ratio tunnusluvut.
Current ratio on tunnusluvuista laaja-alaisempi, siinä yrityksen lyhytaikaiset varat jaetaan yrityksen lyhytaikaisen vieraan pääoman kanssa. Yrityksen lyhytaikaiset varat koostuvat kassassa olevien likvidien rahavarojen lisäksi yrityksen varaston eli vaihto-omaisuuden arvosta sekä erilaisista saamisista, kuten myyntisaamisista. Yrityksen lyhytaikainen vieraspääoma, taas koostuu yrityksen lyhytaikaisista veloista, kuten esimerkiksi osto- siirto- ja tuloveroveloista sekä muista korollisista ja korottomista lyhytaikaisista veloista. Suoritettaessa näistä yhteenlasketuista taseen eristä jakolasku, jossa osoittajana on taseen vastaavaa puolelta saadut varat ja nimittäjänä vastattavaa puolelta saadut velat, saadaan osamäärä, joka kerrottuna sadalla kertoo prosentteina kuinka suuren osuuden yrityksen lyhytaikaiset varat riittävät kattamaan yrityksen lyhytaikaisista veloista.
Tunnusluvuista suppeampi Quick ratio toimii samalla periaatteella, mutta jättää yrityksen vaihto-omaisuuden tarkastelun ulkopuolelle. Kun yrityksen lyhytaikaisista varoista poistetaan vaihto-omaisuuden arvo, puhutaan yrityksen rahoitusomaisuudesta. Quick ratio saadaan kun rahoitusomaisuus jaetaan lyhytaikaisella vieraalla pääomalla, joka muodostetaan samoin kuin Current ratio tunnusluvun yhteydessä. Tässäkin tapauksessa tuloksena saadaan tunnusluku, joka kerrottuna sadalla kertoo prosentteina kuinka suuren osuuden yrityksen rahoitusomaisuus riittää kattamaan toiminnan lyhytaikaisista veloista.
Lähestyttäessä tunnusluvun eri arvoja maksuvalmiuden näkökulmasta on yrityksen kannalta parempi mitä suuremman arvon tunnusluku saa. Loogisesti, mitä suuremman osan lyhytaikaiset varat kattavat lyhytaikaisista veloista, sen paremmin yritys pystyy selviytymään ja reagoimaan toimintaansa lyhyellä aikavälillä. Maksuvalmiuden näkökulmasta hyvänä arvona Current ratio tunnusluvulle voidaan pitää yli 2:n (200 %) meneviä arvoja. Quick ratiossa vastaava arvo on 1 (100 %). Asia ei ole kuitenkaan näin yksiselitteinen, vaan arvoja punnitessa on hyvä huomioida myös käyttöpääoman tehostamisen näkökulma. Liian hyvä maksuvalmius sitoo yritystoiminnan tuottavaa pääomaa liikaa ja se voi heijastua yritystoimintaan tehottomuutena sekä haitata yrityksen kasvua ja investointeja. Maksuvalmiutta turvaamassa oleva pääoma kun ei tuota yritykselle sitä, mitä esimerkiksi sijoituksiin tai investointeihin osoitettu pääoma tuottaa. Kokonaisvaltaisesti täysin oikeaa tunnuslukujen arvoa onkin vaikea määrittää, koska lopulta kysymys on yrityksen tavasta lähestyä liiketoimintaa, toimialasta sekä esimerkiksi varastojen merkityksestä liiketoiminnan kannalta. Lienee kuitenkin helppo arvioida, että maksuvalmiutta on parempi lähestyä varman päälle pelaamisen näkökulmasta- mieluummin liian hyvä maksuvalmius kuin liian huono.
Yritysten maksuvalmius -mitä se on ja voiko sitä parantaa?
Teemu Kaipiainen on tutkinut pro-gradu tutkielmassaan maksuvalmiuden hallinta suomalaisissa pienissä ja keskisuurissa yrityksissä – nykytilanne ja lähitulevaisuuden näkymät, suomalaisten pienten – ja keskisuurten yritysten suhtautumista maksuvalmiuteen ja sen hallintaan. Lähes kaikki tutkimukseen vastanneet yritykset pitivät maksuvalmiuteen ja sen hallintaan liittyviä kysymyksiä joko tärkeänä tai melko tärkeänä. Suurimmaksi yksittäiseksi esteeksi maksuvalmiuden kohentamiseksi koettiin taloudelliset tekijät. (Kaipiainen 2008. 45–46, 70–72).
Maksuvalmiutta tulisikin lähestyä yhtenä tärkeimpänä yritystoiminnan jatkuvuuteen liittyvänä kokonaisuutena. Jokaisen yritystoiminnan yksi merkittävimmistä komponenteista on yrityksen lyhyen aikavälin rahoituksen turvaaminen yritystoiminnan likvideillä varoilla. Likvidit varat ovat rahavaroja tai helposti ja nopeasti rahavaroiksi muutettavissa olevia varoja, joilla yritys turvaa selviytymisen palkoista, veroista ja vastaavista arkisista ja juoksevista menoeristä.
Lähteet: Kaipiainen, Teemu 2008: Maksuvalmiuden hallinta suomalaisissa pienissä ja keskisuurissa yrityksissä- nykytilanne ja lähitulevaisuuden näkymät. Pro gradu -tutkielma. Joensuun yliopisto. Taloustieteiden laitos. Laskentatoimi.
Luettavissa: maksuvalmiustutkimus2008.pdf
Luettu: 25.4.2017
